Annastiina Kettunen – Suuri nippelitiedon ystävä



Projektityöntekijä Annastiina Kettunen

Projektityöntekijä Annastiina Kettunen on suuri nippelitiedon ystävä

Kertoisitko aluksi hieman itsestäsi ja omista taustoistasi?

Nimeni on Annastiina Kettunen ja olen koulutukseltani filosofian maisteri. Olen kielitieteilijä ja teen väitöskirjaa edistyneiden suomenoppijoiden kielestä. Minulla on myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys, mutta en ole tehnyt opettajan töitä hanketyön ja tutkimuksen vietyä mukanaan.

Millaista oma työsi on tällä hetkellä Lukumummi ja -vaari -toiminnassa?

Minun vastuualueenani on Lukumummi ja -vaari kerhon eli oman äidinkielen kerhon levittäminen. Kyseisessä kerhossa alakouluikäiset lapset lukevat vapaaehtoisten senioreiden kanssa omalla äidinkielellään, joka on jokin muu kuin suomi. Toimintaa on järjestetty Jyväskylässä monikulttuurikeskus Gloriassa jo useamman vuoden ajan ja tänä vuonna kerhoa on kokeiltu muillakin paikkakunnilla. Levittämistyö jatkuu ensi vuonna. Työhöni kuuluu tietysti myös kaikenlainen hanketyö, yhteydenpito ja uutiskirjeen päivittäminen.

Mikä on sinulle merkityksellisintä työssäsi?

Koen todella tärkeäksi sen, että työ on mielekästä ja tekemästäni työstä on hyötyä. Myös tunne siitä, että voi jollakin tavalla ainakin välillisesti auttaa ihmisiä, on hieno. Arvostan lisäksi vapautta työnteossa. Sitä, että aikataulujen suhteen on joustoa ja voi itse määritellä omaa työaikaansa.

Miten palaudut töistä ja rentoudut vapaa-ajalla?

Yksi suuri suosikkini on snookerin seuraaminen. Innostuin siitä muutama vuosi sitten, kun näin sitä sattumalta TV:stä. Sen seuraaminen on samanaikaisesti rentouttavaa ja jännittävää.

Toinen asia, mistä minut työpaikallakin jo tunnetaan, on se, että olen suuri nippelitiedon ystävä. Olen kiinnostunut lukemaan uusista asioista ja mielelläni sitten myös jaan oppimaani täällä töissä. Joten kerrottakoon tähänkin loppuun kiintoisa fakta: mittarit ovat perhosia ja Suomessa elävät mm. aaltomittari, pakkasmittari ja nunnamittari.

Haastattelussa hankevastaava Adrienn Jalonen



Haastattelussa: Adrienn Jalonen

Lukukumummi ja -vaari -toiminnan projektikoordinaattori Adrienn Jalosta motivoi vapaaehtoisten kanssa työskentely

Kertoisitko aluksi hieman itsestäsi?

Nimeni on Adrienn Jalonen ja olen väitellyt tohtoriksi unkarin kielestä ja kirjallisuudesta. Olen ollut töissä Niilo Mäki Instituutissa noin viisi vuotta Lukumummi ja -vaari -hankkeen parissa. Aluksi olin harjoittelijana, sitten projektityöntekijänä ja vuodesta 2018 lähtien hankevastaavana. Olin aiemmin töissä Jyväskylän yliopistossa LukiMat -hankkeessa, missä teimme hyvin tiiviisti yhteistyötä Niilo Mäki Instituutin kanssa.

Lukumummi ja -vaari -toiminnassa vapaaehtoiset lukevat yhdessä lasten kanssa. Mikä on toiminnan tavoite?

Lukumummi ja -vaari -toiminnan tavoitteena on, että siitä olisi kaikille osapuolille sekä iloa että hyötyä. Mukavat yhteiset lukukokemukset ja lukevan aikuisen malli ovat lapselle tärkeitä lukemaan innostavia tekijöitä ja vapaaehtoiset mummit ja vaarit puolestaan nauttivat työstään lasten kanssa ja saavat hyvinvointia tukevia elämyksiä. Laadukkaalla perehdytyksellä ja erilaisilla lukutekniikoilla pyritään varmistamaan, että lapset hyötyisivät lukutuokioista mahdollisimman paljon. Toivomme, että toiminta lisäisi lasten vapaa-ajan lukemista ja lukumotivaatiota.

Missä kaikkialla Lukumummi ja -vaari -toimintaa on järjestetty?

Toiminta on lähtenyt liikkeelle Jyväskylästä, missä se aloitettiin yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirin kanssa. Sen jälkeen toiminta on levinnyt ympäri Suomea ja kymmenestä MLL:n piiristä yhdeksän on mukana. Tällä hetkellä vapaaehtoisia on yhteensä noin 500 ja lapsia on mukana toiminnassa ainakin kaksi tai kolme kertaa enemmän.

Lapset ovat ottaneet toiminnan myös todella hyvin vastaan ja on ollut jopa havaittavissa kilpailua siitä, kenellä on oma Lukumummi tai -vaari! Lukutuokioista on tullut lapsille yksi tärkeä osa kouluviikkoa ja Lukumummit ja -vaarit otetaan halauksin vastaan koulun käytävällä.

Kuka voi toimia Lukumummina tai -vaarina, ja miten toimintaan pääsee mukaan?

Lukumummi ja -vaari -toiminta edellyttää ainoastaan lukutaitoa ja siihen ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. Toimintaan mukaan pääsemiseksi tulee ilmoittautua joko Niilo Mäki Instituutin tai oman Mannerheimin Lastensuojeluliiton piirin koordinaattorille. Ilmoitamme sitten, milloin seuraava koulutus järjestetään. Koulutukset pyritään useimmiten järjestämään lukukauden alussa eli elokuussa ja tammikuussa.

Millaista palautetta toiminnasta on saatu?

Olemme saaneet hyvin positiivista palautetta. Opettajat ja koulut ovat pitäneet kovasti tästä toiminnasta. Suomessa vapaaehtoisten työskenteleminen koulussa ei ole vielä kovin yleistä, mutta yhteistyö koulun ja vapaaehtoisten välillä on toiminut hyvin. Vapaaehtoiset Lukumummit ja -vaarit ovat kokeneet työn antoisaksi ja ovat kehuneet sitä, kuinka helppoa toimintaan mukaan lähteminen on ollut. He pitävät työtään arvokkaana ja vapaaehtoistyön arvostus näkyy myös muiden ihmisten toiminnassa – Lukumummeja ja -vaareja on esimerkiksi kukitettu koulujen juhlatilaisuuksissa.

Lapset ovat ottaneet toiminnan myös todella hyvin vastaan ja on ollut jopa havaittavissa kilpailua siitä, kenellä on oma Lukumummi tai -vaari! Lukutuokioista on tullut lapsille yksi tärkeä osa kouluviikkoa ja Lukumummit ja -vaarit otetaan halauksin vastaan koulun käytävällä.

Millaista sinun työsi on tämän toiminnan parissa ja mitä kaikkea työhösi sisältyy?

Hankevastaavana olen vastuussa Lukumummi ja -vaari -hankkeen toiminnasta kokonaisuudessaan. Minulle kuuluu muun muassa valtakunnallinen koordinointi ja tiedottaminen. Toiminnan seuranta, siitä saatu palaute ja menetelmien suunnittelu sekä toteuttaminen kuuluvat myös työtehtäviini. Pidän koulutuksia ympäri Suomea ja käyn lisäksi kouluttamassa MLL:n koordinaattoreita sekä vapaaehtoisia. Suunnittelen erilaisia opetuksessa käytettäviä materiaaleja yhdessä graafikon kanssa. On myös erilaisia tempauksia ja tapahtumia, kuten esimerkiksi lukuviikko ja kirjamessut. Kaiken kaikkiaan työni on hyvin monipuolista ja monenlaista tekemistä riittää.

Mikä sinua motivoi työssäsi?

Vapaaehtoisten kanssa työskentely. Heidän kanssaan on mahtavaa tehdä töitä – he ovat koko sydämellään mukana toiminnassa ja saamme heiltä hyviä ideoita toiminnan kehittämiseen. Tapaan vapaaehtoisia vertaistapaamisissa ja koulutuksissa ja se antaa minulle paljon iloa. Työn monipuolisuus ja yhteistyökumppaneiden asiantuntijuuden hyödyntäminen ovat myös työn hyviä puolia.

Mikä on mieluisin lukumuistosi lapsuudesta?

Äitini on ollut äidinkielen opettaja ja kirjastonhoitaja ja isäni on työskennellyt kirjapainoalalla, joten kotonamme on ollut aina todella paljon kirjoja. Unkarilaisista klassikkokirjoista etenkin István Feketen teokset olivat minulle lapsena tärkeitä. Fekete on tunnettu lastenkirjoistaan, joissa hän kertoo luonnosta kauniilla ja lapsille sopivalla tyylillään. Hieman vanhempana luin paljon Magda Szabón kirjoja. Hän on kirjoittanut paljon sekä nuorille että aikuisille. Luen hänen kirjojaan vieläkin yhä uudelleen ja uudelleen, ja muutenkin luen aika paljon unkarilaista kirjallisuutta.

Haastattelussa: Piia Peri



Haastattelussa: Piia Peri

Tällä kertaa haastateltavanamme oli Piia Peri, joka toimii Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karhulan paikallisyhdistyksen puheenjohtajana.

Haastattelimme toukokuussa Johanna Kääriäistä, jonka kanssa Peri työskentelee Lukumummi ja -vaari -toiminnan parissa Kotkan alueella. Millainen työnjako teillä on Johanna Kääriäisen kanssa? – Johannalla on vetovastuu ja minä toimin taustatukena. Olen yhteyshenkilönä Niilo Mäki Instituuttiin ja MLL:n piireihin sekä hoidan toiminnasta raportoinnin. Lisäksi olen auttanut käytännönjärjestelyissä aina vähän siellä, missä on apua tarvittu.

Kääriäisen tavoin Peri mainitsee yhtenä tärkeimmistä Lukumummi ja -vaari -toiminnan hyödyistä sukupolvien välisen kanssakäymisen, joka on merkityksellistä sekä oppilaille että vapaaehtoisille. Lapsia kiinnostaa jutella ihmisten kanssa, joilla on pitkä kokemus elämästä, ja vapaaehtoiset puolestaan tulevat mielellään osaksi lasten elämää. Perin mielestä suurin hyöty toiminnasta on kouluille ja oppilaille. Lukumummi ja -vaari -toiminta tuokin kiinnostavan uuden elementin ja lisäavun koulun arkeen.

-Nykyään luokat ovat aika isoja, eikä aikaa riitä mitenkään koko ajan kaikille. Lukumummi ja -vaari -toiminta on tapa antaa hetki rauhassa harjoitella lukemista niille, joilla on sen kanssa hankaluuksia, Peri miettii.

Lukumummi ja -vaari -toiminnassa mukana olemisen myötä Peri on alkanut kiinnittää enemmän huomiota julkiseen keskusteluun lukutaidosta ja sen tukemisesta. Hän pitää asian nostamista esille positiivisena ja toivoo, että opettajat kiinnittäisivät erityistä huomiota etenkin luetun ymmärtämiseen.

Omaa lukemistaan Peri kuvailee tällä hetkellä valitettavan vähäiseksi. Muun muassa lapset ja harrastukset tekevät arjesta usein varsin hektistä ja jos illalla on todella väsynyt, ei lukemiseen enää jaksa keskittyä kunnolla.

-En yhtään ihmettele, että lukeminen on lapsille vaikeaa, kun se on sitä aikuisillekin. Jotenkin sitä niin helposti vain antaa olla ja päätyy tekemään jotain muuta, Peri tuumailee.

Peri kertoo silti pitävänsä lukemisesta ja sanoo lukevansa kerralla paljon, kunhan pääsee vauhtiin. Kirjan pitää kuitenkin olla hyvä ja innostava, että siihen jää kiinni. Lastenkirjoista Perin ehdoton suosikki on Tatu ja Patu -sarja. Kirjoissa on Perin mukaan mielettömän hyviä oivalluksia ja hauskasti esitettyä tietoa sekä hyvä kuvitus.

Vapaaehtoisten näkökulmasta Peri pitää tärkeänä vertaistapahtumia sekä sitä, että toiminnan järjestäjät ja koulut pitävät vapaaehtoisistaan hyvää huolta. On erittäin tärkeää tehdä selväksi, että heitä ja heidän työpanostaan arvostetaan. Tässä ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään yletöntä, vaan yksinkertaisella ja vilpittömällä kiitoksella pääsee jo pitkälle. Lisäksi on tärkeää antaa aikaa ja tilaa kuulumisten vaihtamiselle, toiminnasta juttelulle ja tarpeen vaatiessa myös lisäkoulutukselle.

-Vapaaehtoisia totta kai arvostetaan, mutta se pitää myös muistaa näyttää ja sanoa ääneen. Koulut tekevät tässäkin mahtavaa työtä. Ainakin meillä vapaaehtoisia on esimerkiksi usein kutsuttu mukaan tapahtumiin ja koulun muuhunkin toimintaan. Kukin voi luonnollisesti itse määritellä kuinka paljon ekstrajuttuihin haluaa lähteä mukaan.

Peri näkee Lukumummi ja -vaari -toiminnan tulevaisuuden Kotkassa valoisana. Tällä hetkellä on meneillään vakiinnuttamisvaihe, mutta haluja toiminnan kehittämiseenkin löytyy.

-Näyttää siltä, että toiminta on juurtunut tänne hyvin ja rahoitustakin on ollut ihan mukavasti. Riittävä rahoitus mahdollistaa esimerkiksi kirjapakettien jakamisen kouluille, mikä on ollut meille tärkeä juttu. Olemme myös saaneet niin hyvää palautetta kaikilta osapuolilta, että haluamme jatkaa ja kehittää Lukumummi ja -vaari -toimintaa edelleen. Se tulee siis varmasti jatkumaan, mutta saattaa ehkä muuttaa muotoaan matkan varrella, Peri kertoo.

Perin mielestä toimintaa voi suositella vapaaehtoisille, jotka pitävät lukemisesta ja lapsista sekä niille, joilla on mahdollisuus käyttää toimintaan aikaa säännöllisesti noin pari tuntia viikossa. Pyrkimyksenä on, että toimintaan sitoudutaan ainakin lukukaudeksi, mutta moni jatkaa toki pidempäänkin.

-Meillä Lukumummien ja -vaarien rekrytointi lähti liikkeelle puskaradiopohjalta ja ensimmäiset vapaaehtoiset olivatkin kaikki meille ennestään tuttuja. Nykyään Lukumummeja ja -vaareja tavoitetaan myös esimerkiksi Facebookissa ja lehti-ilmoitusten kautta.

Perin mukaan vapaaehtoisia on tällä hetkellä riittävästi. Hän kuitenkin lisää, että toisaalta lisätarvettakin voisi olla, koska koulut ovat nykyään niin suuria yksiköitä.

Millaisia terveisiä haluat lähettää vapaaehtoisille ympäri Suomea? -Arvostan sitä, että teette tällaista työtä vapaaehtoisesti. Toivon, että jatkossakin löytyy ihmisiä, joita kiinnostaa olla mukana toiminnassa. Teitä todella tarvitaan, sillä eihän tämä toimisi ilman teitä.

”Tämä on sellainen rusinat pullasta -työ”



”Tämä on sellainen rusinat pullasta -työ”

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karhulan paikallisyhdistyksen Lukumummi ja -vaarivastaavaa Johanna Kääriäinen kertoo vastuuroolistaan ja ajatuksistaan Lukumummi ja -vaari -toiminnasta Kotkassa. Toimintaa on toteutettu nyt parisen vuotta.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karhulan paikallisyhdistyksen Lukumummi ja -vaarivastaavaa Johanna Kääriäinen kertoo vastuuroolistaan ja ajatuksistaan Lukumummi ja -vaari -toiminnasta Kotkassa. Toimintaa on toteutettu nyt parisen vuotta.

Kotkassa Lukumummi ja -vaari -toiminta toteutuu tyypillisesti niin, että yhtä koulua kohden on 2–3 vapaaehtoista. Yhdelle mummille tai vaarille on puolestaan kaksi luokkaa ja yhdellä koulukäynnillä vietetään yleensä kaksi tuntia: yksi tuokio kummassakin luokassa. Pienemmille saatetaan myös lukea yhdessä osa ajasta.

-Meillä Lukumummeja on markkinoitu kouluille niin, että ota mummi, saat kirjapaketin. Yhdistyksemme siis lahjoittaa kouluille noin 20 kirjan kokonaispaketin, jossa on noin 10 erilaista kirjaa. Lisäksi paketteja on täydennetty tarpeen ja vapaaehtoisten toiveiden mukaan toiminnan jatkuessa, koska yhden ja saman Risto Räppääjään lukeminen voi alkaa jossain kohtaa tympiä – sekä oppilaita että vapaaehtoisia, Kääriäinen kertoo.

Kouluille tämä on ollut iso juttu, koska koulukirjastojen valikoimasta usein puuttuu varsinkin uutuuskirjoja. Tällä myös taataan se, että vapaaehtoisille löytyy aina kirjoja lukutuokioissa luettaviksi. Toisena Karhulan paikallisyhdistyksen erikoisuutena ja vinkkinä muillekin toiminnasta vastaaville Kääriäinen pitää laajaa tarravalikoimaa. Koska vapaaehtoisetkin ovat erilaisia, mikseivät tarratkin olisi omanlaisiaan ja kullekin mummille ja vaarille sopivia? Esimerkiksi pöllötarrat ovat olleet erityisen suosittuja sekä lasten että vapaaehtoisten parissa.

Entä mitä muuta vastuu Lukumummi ja -vaari -toiminnasta käytännössä tarkoittaa? Mitä tapahtuu lukutuokioiden kulisseissa?

-Minulle kuuluu koko paketti: vapaaehtoisten rekrytointi, yhteydenotot kouluille, aloituspalaverien pitäminen, materiaalien hankinta ja toimittaminen, juoksevat asiat tai niiden delegointi muille sekä yhteydenpito osapuolten välillä. Jos koulu ilmaisee toimintaa kohtaan kiinnostusta, pidämme aloituspalaverin opettajien ja vapaaehtoisten kanssa. Sitten hommat siirtyvät pääasiassa koululle, mutta totta kai kyselen kuulumisia ja pidän huolta, että toiminta etenee sujuvasti. Lisäksi olemme pitäneet Lukumummien ja -vaarien kanssa piknikin syksyn alkajaisiksi sekä muistaneet vapaaehtoisia myös jouluisin ja keväisin, Kääriäinen kertoo.

Kääriäisen mukaan Lukumummit ja -vaarit ovat tärkeä osa Karhulan paikallisyhdistystä. Ilman vapaaehtoisia toiminta ei olisi mahdollista. Toisaalta yhtä tärkeää jatkuvuuden kannalta on pitää huolta siitä, ettei toiminta tuota kouluille ylimääräistä lisäkuormaa. Kun toiminta jalkautetaan sujuvaksi osaksi koulun arkea, tulee siitä ennen kaikkea voimavara ja resurssi.

-Meillä mummit ja vaarit ovat löytäneet hyvin paikkansa kouluista. Aloituspalavereissa on yhdessä mietitty, miten toimintaa lähdetään rakentamaan. Kun asiat ovat kaikille osapuolille selviä, on siitä helppoa lähteä myös mukauttamaan ja jatkamaan toimintaa, Kääriäinen selittää.

Tulevaisuutta Kääriäinen pitää Lukumummi ja -vaari -toiminnan jatkumisen kannalta valoisana. Tarvetta kasvamiselle ei tällä hetkellä varsinaisesti ole, mutta sen sijaan aikaa käytetään toiminnan vakiinnuttamiseen ja kehittämiseen. Esimerkiksi Ruonalan koulussa, missä Johanna Kääriäinen itse toimii opettajana, on Mummolaksi nimetty tila, jossa kaikki lukutuokiot pidetään. Tilaa on pikkuhiljaa sisustettu nimeensä sopivaksi muun muassa kiikkutuolilla ja matoilla.

-Lukutuokioiden lisäksi meillä on ollut ajatus viikoittaisesta mummin tai vaarin vastaanotosta. Mummolassa voisi käydä tekemässä läksyjä tai ihan vain viettämässä aikaa vapaaehtoisten kanssa. Erityisesti tästä olisi hyötyä turvattomille lapsille, joilla ei ole ketään kotona odottamassa iltapäivisin. Ehkä saamme iltapäivätoiminnan käyntiin ensi syksynä, Kääriäinen tuumailee.

Toiminnan yhtenä suurimmista hyödyistä Kääriäinen mainitsee sukupolvien välisen vuorovaikutuksen. Kouluissa on paljon lapsia, joilla ei ole omia isovanhempia tai heihin ei ole yhteyttä. Omat isovanhemmat voivat olla myös niin nuoria, että kokemus oikeasti vanhempien ihmisten kanssa toimimisesta voi olla vähäistä. Lapsille on ensiarvoisen tärkeää, että vapaaehtoisesta mummista tai vaarista saa ylipäätään aikuisen, jolla on aikaa pysähtyä ja kuunnella. Vastavuoroisesti vapaaehtoiset pääsevät toiminnan kautta osaksi koulun arkea ja lasten maailmaa itselleen sopivalla tavalla.

“Meillä mummit ja vaarit ovat löytäneet hyvin paikkansa kouluista.”

Johanna Kääriäinen aikoo jatkaa mukana toiminnassa ja pitää Lukumummi- ja vaarikonseptia tärkeänä. Kotkassa vapaaehtoisille tarjotaan kouluilla lounas ja mahdollisuus osallistua luokan ja koulun toimintaan myös lukutuokioiden ulkopuolella. Moni onkin ollut mukana retkillä, kevätjuhlissa ja esimerkiksi askartelemassa ystävänpäiväkortteja. On kuitenkin vapaaehtoisesta itsestään kiinni, kuinka paljon hän osallistuu: osa haluaa vain lukea ja se on totta kai enemmän kuin riittävästi.

Johanna Kääriäinen rohkaisee toimintaan mukaan kaikkia, jotka pitävät lapsista ja lukemisesta. Oikeastaan ainoa varsinainen vaatimus mukaan lähtemiselle on, että vapaaehtoiselta löytyy säännöllisesti aikaa Lukumummina tai -vaarina toimimiseen. Lukutuokioonkin tullaan ikään kuin valmiiseen pöytään: kaikki on koulun puolesta järjestetty ja riittää kunhan tulee paikalle ja on läsnä. -Tämä on sellainen rusinat pullasta -työ: tätä voi tehdä juuri niin paljon ja usein kuin haluaa. Toiminnassa mukana oleminen ei ole myöskään pelkkää antamista, vaan siitä saa myös itselle paljon. Meidän vapaaehtoisilta olen saanut sellaista viestiä, että koululla vierailu on viikon odotettu valopilkku, mahdollisuus vaikuttaa ja tuntea itsensä todella tärkeäksi. Työetuna pitäisin myös pitkää kesälomaa ja onpa meillä yksi mummi saanut oppilaalta Elastisen nimmarinkin! Kääriäinen kertoo.

Lukumummina Rovaniemellä



Lukumummina Rovaniemellä

Lukumummi Ritva Laitinen asuu Rovaniemen Saarenkylässä. Lukumummi ja -vaari -toiminnassa hän on ollut mukana kahdeksan kuukauden ajan. Laitinen käy lukemassa lapsille kotiaan lähellä sijaitsevassa koulussa. Alun perin Laitisen sai lähtemään mukaan toimintaan oma lukuharrastus ja opettajatausta. Lasten kanssa toimiminen onkin Laitiselle luontevaa.

– Hyvän Lukumummin tai -vaarin täytyy olla kiinnostunut toisen hyvinvoinnista ja hänen on oltava aidosti läsnä lukuhetkessä. Lapsen täytyy ymmärtää, että aikuinen on häntä varten lukuhetkessä. Lukumummin täytyy olla myös kiinnostunut lukemisesta ja hallittava suomen kieli hyvin. Hänellä tulee olla myös ohjaava ote Lukumummina toimimiseen, Laitinen luettelee.

Laitisen mielestä parasta Lukumummina toimimisessa on se, kun saa herätettyä lapsen luottamuksen ja innostuksen. Lapsilta tulee aina myös suoraa palautetta. Laitinen kertoo, että hän on innostunut Lukumummina toimimisesta ja lukuhetket virkistävät häntä.
-Parasta lapsissa on motivoituneisuus ja avoimuus. Omia tähtihetkiäni Lukumummina ovat olleet ne, kun lapsi oivaltaa lukemisen kautta jonkin uuden asian, Laitinen kertoo. Haastavinta ovat opettajien ja koulujen tiiviit aikataulut.

Laitinen on lukenut lasten kanssa koulumaailmasta kertovaa kirjaa, mutta omaa suosikkia lasten kanssa luettavista kirjoista hän ei osaa nimetä. Laitinen ajattelee, että lukeminen on kaikin puolin kehittävää ja yleissivistävää. Itse hän lukee mieluiten suomalaista kirjallisuutta. Laitinen kertoo, että lukutuokioihin ei voi juuri valmistautua etukäteen, koska kaikki tapahtuu lukuhetkessä. Hän on käynyt Lukumummien vertaistoiminnassa joka toinen kuukausi ja pitänyt siitä. Muut Lukumummit olivat Laitiselle ennestään tuttuja muusta toiminnasta, mutta Lukumummi-toiminnan myötä hän on saanut uusia ystäviä. Laitinen tuntee olevansa Lukumummi ja -vaari -toiminnassa omalla paikallaan. Toimelias nainen harrastaa lukemisen lisäksi käsitöitä, vapaaehtoistyötä, mökkeilyä, marjastusta ja sienestystä sekä kalastusta ja metsästystä. Hänet saa iloiseksi perhe, lastenlapset ja mukavat ihmiset ympärillä sekä kiva arki.

“Parasta lapsissa on motivoituneisuus ja avoimuus.”
– Ritva Laitinen –

Kuvassa Lapin maakuntakirjasto, Rovaniemi. Kuvan lähde Wikipedia

Haastattelussa: Eevamaija Paljakka



Haastattelussa: Eevamaija Paljakka

Eevamaija Paljakka toimii Mannerheimin Lastensuojeluliiton Leikki- ja sukupolvitoiminnan projektikoordinaattorina.

– Olen toiminut 5 vuotta MLL:ssä erilaisissa leikkiin liittyvissä hankkeissa ja projekteissa. Tänä vuonna avustamme piirejä leikki- ja sukupolvitoiminnan koulutusten järjestämisessä. Koordinoimme keskusjärjestöstä koulutusavustusten jakoa, kehitämme ja päivitämme koulutusmateriaalejamme sekä tuotamme mm. uutta esitemateriaalia. Teemme myös sukupolvitoimintaan liittyvää kyselyä ja arviointia. Toimin myös Leikkipäivä-ohjelman koordinaattorina, Paljakka kertoo. 

Yksi sukupolvitoiminnan muoto on Niilo Mäki Instituutin ja MLL:n Järvi-Suomen piirin yhdessä kehittämä Lukumummi ja -vaari -toiminta.
-MLL:ssä on 10 piiriä, joista nykyään yhdeksässä on Lukumummi ja -vaari -toimintaa. Viime vuoden tilastojen mukaan meillä toimi 384 Lukumummia ja -vaaria piirien tai yhdistysten vapaaehtoisina. Tänä vuonna koulutuksia on tulossa piireissä yli 20.

Eevamaija Paljakka pitää kaikkea sukupolvia yhdistävää toimintaa arvokkaana, niin myös Lukumummi ja -vaari -toimintaa. Suomessa on paljon eläkeikäisiä, jotka haluavat antaa aikaansa lapsille. Vastaavasti lapsista on hienoa kokea, että aikuisilla on aikaa heille ja aikuiset ovat kiinnostuneita heidän asioistaan.

-Lukumummi ja -vaari -toiminnassa yhdistyy mahtavalla tavalla kiireetön yhdessäolo, lapsen tarvitsema tuki lukemiseen ja yhdessä koettu lukemisen ja tarinoiden tuoma ilo. Toiminta antaa paljon niin vapaaehtoiselle kuin lapselle, Paljakka luettelee positiivisia puolia.   

Lukumummi ja -vaari toiminnan toteuttamiseen ja vapaaehtoisten kouluttamiseen on luotu selkeä ja innostava toimintamalli, joten vapaaehtoiseksi ryhtyminen on turvallista. Toimintaan onkin löytynyt hyvin vapaaehtoisia. Paljakka uskoo, että näin on myös jatkossa.

-Piirit tarvitsevat riittävästi resursseja voidakseen ammatillisesti tukea tätäkin vapaaehtoistoiminnan muotoa ja toivon, että resursseja jatkossakin löytyy. 

Viime aikoina on keskusteltu julkisesti paljon lukutaidosta ja sen tukemisesta.
– Lukutaidon heikkeneminen on huolestuttavaa ja minusta on todella hienoa, että voimme MLL:nä yhdessä NMI:n kanssa edistää lukemista Lukumummi ja -vaari -toiminnan kautta.

Paljakka muistuttaa, että lukutaito on perustaito, joka kantaa ihmistä monella tavalla elämässä. Kaikkien aikuisten tehtävä on turvata lapsille oikeus lukemiseen sekä kirjojen ja tarinoiden maailmaan.

-Lukeminen rikastuttaa mielikuvitusta ja yhdessä lukeminen on todella tärkeä, luonteva ja ajattelen itse, että helppokin tapa olla yhdessä lasten kanssa. Tarinoista kumpuaa usein mielenkiintoisia keskusteluja kuin huomaamatta ja yhteinen kiireetön aika kirjojen parissa on aina yhtä palkitsevaa.

Kuorolaulun lisäksi Paljakka harrastaa aktiivisesti lukemista.
– Minulla on aina useampi kirja yhtä aikaa menossa ja uppoudun syvälle hyvien kirjailijoiden luomiin teksteihin ja maailmoihin. Olen lukenut elämäni aikana todella paljon hyviä kirjoja enkä oikein osaa nostaa sieltä mitään ehdottomia suosikkeja. Pidän etenkin suomalaisista kirjailijoista ja heidän kirjoistaan. Muistan, että Riikka Pulkkisen ensimmäiset romaanit tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Viime aikoina olen lukenut Heidi Köngäksen kirjoja ja etenkin Sandra kosketti monella tapaa.

Lopuksi Eevanmaija Paljakka haluaa vielä lähettää terveisensä kaikille Lukumummeille ja -vaareille:

Lämpimät terveiset ja iso <3 teille ihan jokaiselle vapaaehtoiselle, jotka teette korvaamattoman arvokasta työtä lasten parissa ja annatte aikaanne ja huomiotanne heille. Olette tosi tärkeitä.