Haastattelussa: Piia Peri

Tällä kertaa haastateltavanamme oli Piia Peri, joka toimii Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karhulan paikallisyhdistyksen puheenjohtajana.

Haastattelimme toukokuussa Johanna Kääriäistä, jonka kanssa Peri työskentelee Lukumummi ja -vaari -toiminnan parissa Kotkan alueella. Millainen työnjako teillä on Johanna Kääriäisen kanssa? – Johannalla on vetovastuu ja minä toimin taustatukena. Olen yhteyshenkilönä Niilo Mäki Instituuttiin ja MLL:n piireihin sekä hoidan toiminnasta raportoinnin. Lisäksi olen auttanut käytännönjärjestelyissä aina vähän siellä, missä on apua tarvittu.

Kääriäisen tavoin Peri mainitsee yhtenä tärkeimmistä Lukumummi ja -vaari -toiminnan hyödyistä sukupolvien välisen kanssakäymisen, joka on merkityksellistä sekä oppilaille että vapaaehtoisille. Lapsia kiinnostaa jutella ihmisten kanssa, joilla on pitkä kokemus elämästä, ja vapaaehtoiset puolestaan tulevat mielellään osaksi lasten elämää. Perin mielestä suurin hyöty toiminnasta on kouluille ja oppilaille. Lukumummi ja -vaari -toiminta tuokin kiinnostavan uuden elementin ja lisäavun koulun arkeen.

-Nykyään luokat ovat aika isoja, eikä aikaa riitä mitenkään koko ajan kaikille. Lukumummi ja -vaari -toiminta on tapa antaa hetki rauhassa harjoitella lukemista niille, joilla on sen kanssa hankaluuksia, Peri miettii.

Lukumummi ja -vaari -toiminnassa mukana olemisen myötä Peri on alkanut kiinnittää enemmän huomiota julkiseen keskusteluun lukutaidosta ja sen tukemisesta. Hän pitää asian nostamista esille positiivisena ja toivoo, että opettajat kiinnittäisivät erityistä huomiota etenkin luetun ymmärtämiseen.

Omaa lukemistaan Peri kuvailee tällä hetkellä valitettavan vähäiseksi. Muun muassa lapset ja harrastukset tekevät arjesta usein varsin hektistä ja jos illalla on todella väsynyt, ei lukemiseen enää jaksa keskittyä kunnolla.

-En yhtään ihmettele, että lukeminen on lapsille vaikeaa, kun se on sitä aikuisillekin. Jotenkin sitä niin helposti vain antaa olla ja päätyy tekemään jotain muuta, Peri tuumailee.

Peri kertoo silti pitävänsä lukemisesta ja sanoo lukevansa kerralla paljon, kunhan pääsee vauhtiin. Kirjan pitää kuitenkin olla hyvä ja innostava, että siihen jää kiinni. Lastenkirjoista Perin ehdoton suosikki on Tatu ja Patu -sarja. Kirjoissa on Perin mukaan mielettömän hyviä oivalluksia ja hauskasti esitettyä tietoa sekä hyvä kuvitus.

Vapaaehtoisten näkökulmasta Peri pitää tärkeänä vertaistapahtumia sekä sitä, että toiminnan järjestäjät ja koulut pitävät vapaaehtoisistaan hyvää huolta. On erittäin tärkeää tehdä selväksi, että heitä ja heidän työpanostaan arvostetaan. Tässä ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään yletöntä, vaan yksinkertaisella ja vilpittömällä kiitoksella pääsee jo pitkälle. Lisäksi on tärkeää antaa aikaa ja tilaa kuulumisten vaihtamiselle, toiminnasta juttelulle ja tarpeen vaatiessa myös lisäkoulutukselle.

-Vapaaehtoisia totta kai arvostetaan, mutta se pitää myös muistaa näyttää ja sanoa ääneen. Koulut tekevät tässäkin mahtavaa työtä. Ainakin meillä vapaaehtoisia on esimerkiksi usein kutsuttu mukaan tapahtumiin ja koulun muuhunkin toimintaan. Kukin voi luonnollisesti itse määritellä kuinka paljon ekstrajuttuihin haluaa lähteä mukaan.

Peri näkee Lukumummi ja -vaari -toiminnan tulevaisuuden Kotkassa valoisana. Tällä hetkellä on meneillään vakiinnuttamisvaihe, mutta haluja toiminnan kehittämiseenkin löytyy.

-Näyttää siltä, että toiminta on juurtunut tänne hyvin ja rahoitustakin on ollut ihan mukavasti. Riittävä rahoitus mahdollistaa esimerkiksi kirjapakettien jakamisen kouluille, mikä on ollut meille tärkeä juttu. Olemme myös saaneet niin hyvää palautetta kaikilta osapuolilta, että haluamme jatkaa ja kehittää Lukumummi ja -vaari -toimintaa edelleen. Se tulee siis varmasti jatkumaan, mutta saattaa ehkä muuttaa muotoaan matkan varrella, Peri kertoo.

Perin mielestä toimintaa voi suositella vapaaehtoisille, jotka pitävät lukemisesta ja lapsista sekä niille, joilla on mahdollisuus käyttää toimintaan aikaa säännöllisesti noin pari tuntia viikossa. Pyrkimyksenä on, että toimintaan sitoudutaan ainakin lukukaudeksi, mutta moni jatkaa toki pidempäänkin.

-Meillä Lukumummien ja -vaarien rekrytointi lähti liikkeelle puskaradiopohjalta ja ensimmäiset vapaaehtoiset olivatkin kaikki meille ennestään tuttuja. Nykyään Lukumummeja ja -vaareja tavoitetaan myös esimerkiksi Facebookissa ja lehti-ilmoitusten kautta.

Perin mukaan vapaaehtoisia on tällä hetkellä riittävästi. Hän kuitenkin lisää, että toisaalta lisätarvettakin voisi olla, koska koulut ovat nykyään niin suuria yksiköitä.

Millaisia terveisiä haluat lähettää vapaaehtoisille ympäri Suomea? -Arvostan sitä, että teette tällaista työtä vapaaehtoisesti. Toivon, että jatkossakin löytyy ihmisiä, joita kiinnostaa olla mukana toiminnassa. Teitä todella tarvitaan, sillä eihän tämä toimisi ilman teitä.