“Tämä on sellainen rusinat pullasta -työ”

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karhulan paikallisyhdistyksen Lukumummi ja -vaarivastaavaa Johanna Kääriäinen kertoo vastuuroolistaan ja ajatuksistaan Lukumummi ja -vaari -toiminnasta Kotkassa. Toimintaa on toteutettu nyt parisen vuotta.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Karhulan paikallisyhdistyksen Lukumummi ja -vaarivastaavaa Johanna Kääriäinen kertoo vastuuroolistaan ja ajatuksistaan Lukumummi ja -vaari -toiminnasta Kotkassa. Toimintaa on toteutettu nyt parisen vuotta.

Kotkassa Lukumummi ja -vaari -toiminta toteutuu tyypillisesti niin, että yhtä koulua kohden on 2–3 vapaaehtoista. Yhdelle mummille tai vaarille on puolestaan kaksi luokkaa ja yhdellä koulukäynnillä vietetään yleensä kaksi tuntia: yksi tuokio kummassakin luokassa. Pienemmille saatetaan myös lukea yhdessä osa ajasta.

-Meillä Lukumummeja on markkinoitu kouluille niin, että ota mummi, saat kirjapaketin. Yhdistyksemme siis lahjoittaa kouluille noin 20 kirjan kokonaispaketin, jossa on noin 10 erilaista kirjaa. Lisäksi paketteja on täydennetty tarpeen ja vapaaehtoisten toiveiden mukaan toiminnan jatkuessa, koska yhden ja saman Risto Räppääjään lukeminen voi alkaa jossain kohtaa tympiä – sekä oppilaita että vapaaehtoisia, Kääriäinen kertoo.

Kouluille tämä on ollut iso juttu, koska koulukirjastojen valikoimasta usein puuttuu varsinkin uutuuskirjoja. Tällä myös taataan se, että vapaaehtoisille löytyy aina kirjoja lukutuokioissa luettaviksi. Toisena Karhulan paikallisyhdistyksen erikoisuutena ja vinkkinä muillekin toiminnasta vastaaville Kääriäinen pitää laajaa tarravalikoimaa. Koska vapaaehtoisetkin ovat erilaisia, mikseivät tarratkin olisi omanlaisiaan ja kullekin mummille ja vaarille sopivia? Esimerkiksi pöllötarrat ovat olleet erityisen suosittuja sekä lasten että vapaaehtoisten parissa.

Entä mitä muuta vastuu Lukumummi ja -vaari -toiminnasta käytännössä tarkoittaa? Mitä tapahtuu lukutuokioiden kulisseissa?

-Minulle kuuluu koko paketti: vapaaehtoisten rekrytointi, yhteydenotot kouluille, aloituspalaverien pitäminen, materiaalien hankinta ja toimittaminen, juoksevat asiat tai niiden delegointi muille sekä yhteydenpito osapuolten välillä. Jos koulu ilmaisee toimintaa kohtaan kiinnostusta, pidämme aloituspalaverin opettajien ja vapaaehtoisten kanssa. Sitten hommat siirtyvät pääasiassa koululle, mutta totta kai kyselen kuulumisia ja pidän huolta, että toiminta etenee sujuvasti. Lisäksi olemme pitäneet Lukumummien ja -vaarien kanssa piknikin syksyn alkajaisiksi sekä muistaneet vapaaehtoisia myös jouluisin ja keväisin, Kääriäinen kertoo.

Kääriäisen mukaan Lukumummit ja -vaarit ovat tärkeä osa Karhulan paikallisyhdistystä. Ilman vapaaehtoisia toiminta ei olisi mahdollista. Toisaalta yhtä tärkeää jatkuvuuden kannalta on pitää huolta siitä, ettei toiminta tuota kouluille ylimääräistä lisäkuormaa. Kun toiminta jalkautetaan sujuvaksi osaksi koulun arkea, tulee siitä ennen kaikkea voimavara ja resurssi.

-Meillä mummit ja vaarit ovat löytäneet hyvin paikkansa kouluista. Aloituspalavereissa on yhdessä mietitty, miten toimintaa lähdetään rakentamaan. Kun asiat ovat kaikille osapuolille selviä, on siitä helppoa lähteä myös mukauttamaan ja jatkamaan toimintaa, Kääriäinen selittää.

Tulevaisuutta Kääriäinen pitää Lukumummi ja -vaari -toiminnan jatkumisen kannalta valoisana. Tarvetta kasvamiselle ei tällä hetkellä varsinaisesti ole, mutta sen sijaan aikaa käytetään toiminnan vakiinnuttamiseen ja kehittämiseen. Esimerkiksi Ruonalan koulussa, missä Johanna Kääriäinen itse toimii opettajana, on Mummolaksi nimetty tila, jossa kaikki lukutuokiot pidetään. Tilaa on pikkuhiljaa sisustettu nimeensä sopivaksi muun muassa kiikkutuolilla ja matoilla.

-Lukutuokioiden lisäksi meillä on ollut ajatus viikoittaisesta mummin tai vaarin vastaanotosta. Mummolassa voisi käydä tekemässä läksyjä tai ihan vain viettämässä aikaa vapaaehtoisten kanssa. Erityisesti tästä olisi hyötyä turvattomille lapsille, joilla ei ole ketään kotona odottamassa iltapäivisin. Ehkä saamme iltapäivätoiminnan käyntiin ensi syksynä, Kääriäinen tuumailee.

Toiminnan yhtenä suurimmista hyödyistä Kääriäinen mainitsee sukupolvien välisen vuorovaikutuksen. Kouluissa on paljon lapsia, joilla ei ole omia isovanhempia tai heihin ei ole yhteyttä. Omat isovanhemmat voivat olla myös niin nuoria, että kokemus oikeasti vanhempien ihmisten kanssa toimimisesta voi olla vähäistä. Lapsille on ensiarvoisen tärkeää, että vapaaehtoisesta mummista tai vaarista saa ylipäätään aikuisen, jolla on aikaa pysähtyä ja kuunnella. Vastavuoroisesti vapaaehtoiset pääsevät toiminnan kautta osaksi koulun arkea ja lasten maailmaa itselleen sopivalla tavalla.

“Meillä mummit ja vaarit ovat löytäneet hyvin paikkansa kouluista.”

Johanna Kääriäinen aikoo jatkaa mukana toiminnassa ja pitää Lukumummi- ja vaarikonseptia tärkeänä. Kotkassa vapaaehtoisille tarjotaan kouluilla lounas ja mahdollisuus osallistua luokan ja koulun toimintaan myös lukutuokioiden ulkopuolella. Moni onkin ollut mukana retkillä, kevätjuhlissa ja esimerkiksi askartelemassa ystävänpäiväkortteja. On kuitenkin vapaaehtoisesta itsestään kiinni, kuinka paljon hän osallistuu: osa haluaa vain lukea ja se on totta kai enemmän kuin riittävästi.

Johanna Kääriäinen rohkaisee toimintaan mukaan kaikkia, jotka pitävät lapsista ja lukemisesta. Oikeastaan ainoa varsinainen vaatimus mukaan lähtemiselle on, että vapaaehtoiselta löytyy säännöllisesti aikaa Lukumummina tai -vaarina toimimiseen. Lukutuokioonkin tullaan ikään kuin valmiiseen pöytään: kaikki on koulun puolesta järjestetty ja riittää kunhan tulee paikalle ja on läsnä. -Tämä on sellainen rusinat pullasta -työ: tätä voi tehdä juuri niin paljon ja usein kuin haluaa. Toiminnassa mukana oleminen ei ole myöskään pelkkää antamista, vaan siitä saa myös itselle paljon. Meidän vapaaehtoisilta olen saanut sellaista viestiä, että koululla vierailu on viikon odotettu valopilkku, mahdollisuus vaikuttaa ja tuntea itsensä todella tärkeäksi. Työetuna pitäisin myös pitkää kesälomaa ja onpa meillä yksi mummi saanut oppilaalta Elastisen nimmarinkin! Kääriäinen kertoo.