”Lukumummin kanssa halutaan mennä lukemaan – sinne ei jouduta”

Tiina Päivärinta työskentelee opettajana Pihkoon koulussa Kotkassa. Opettajana hän on toiminut vuodesta 2005 lähtien. Päivärinnan havainnon mukaan oppilaat lukevat vähemmän ja helpompia tekstejä kuin aiemmin, mikä näkyy sekä mekaanisessa lukemisessa että luetunymmärtämisessä. Haasteita näyttäisi olevan erityisesti kaunokirjallisten tekstien lukemisessa ja niiden ymmärtämisessä: esimerkiksi syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen saattaa olla oppilaille hyvinkin vaikeaa. – Olen tästä todella huolissani, koska lukutaito vaikuttaa niin paljon kaikkeen muuhunkin sekä koulussa että muualla, Päivärinta sanoo.

Tiina Päivärinta

Lukumummi on käynyt Päivärinnan luokassa alkusyksystä 2018 lähtien. Mummi on ollut aktiivisesti mukana luokan toiminnassa myös lukutuokioiden ulkopuolella, ja oppilaat ovat ottaneet hänet avosylin vastaan. Vaikka lukutuokioita onkin pidetty enimmäkseen kahden oppilaan kanssa, on Lukumummista tullut tärkeä koko luokalle. Päivärinnan luokassa on myös tehty ratkaisu, että kaikki halukkaat ovat päässeet lukemaan mummin kanssa vähintään kerran. Lukumummi on luokan käytettävissä yleensä kaksi tuntia kerrallaan, jolloin aikaa jää myös muiden kanssa lukemiselle.

 – Meillä oppilaat eivät ole leimautuneet negatiivisesti tämän toiminnan takia. Lukumummin kanssa halutaan mennä lukemaan – sinne ei jouduta. Jos leimautumiseen vaikuttaisi olevan riski, kannattaa vaikka käyttää kaikki lukemassa kertaalleen. Siinä sitten huomataan, kuinka kiva tyyppi Lukumummi tai -vaari on ja miten mukavaa lukutuokioilla voi olla, Päivärinta ehdottaa.

Käytännön vinkkinä Tiina Päivärinta mainitsee myös lukudiplomien edistämisen osana lukutuokioita. Lisäksi Päivärinta muistuttaa rauhallisen tilan tärkeydestä. Ihanteellista kaikkien osapuolten näkökulmasta olisikin, jos voitaisiin aina käyttää samaa tilaa, mutta se ei valitettavasti ole välttämättä mahdollista.

Tiina Päivärinta pitää Lukumummi ja -vaari -toimintaa arvokkaana monestakin syystä. Päivärinta kertoo, että hänen luokallaan on melko paljon tuen tarpeessa olevia oppilaita. Kun mekaanisessakin lukemisessa on merkittäviä haasteita, vaatii edistyminen paljon säännöllistä luetuttamista. Opettajan on kuitenkin haastavaa tarjota tätä, koska muut sisältöasiat vievät yhä enemmän aikaa varsinaiselta lukemiselta. Lukumummi ja -vaari -toiminta tarjoaa oppilaille aikaa keskittyä vain ja ainoastaan lukemiseen. Samalla lapsi saa myös aikuisen jakamatonta huomiota, mikä niin ikään on monille lapsille todella tärkeää. Toiminta antaa myös arvokkaan mahdollisuuden eri ikäisten ihmisten kohtaamiselle, mikä on merkityksellistä kaikkien osapuolten näkökulmasta.

– Meistä on tärkeää, että vapaaehtoisille välittyy kokemus siitä, että heitä tarvitaan ja että heille on oma paikkansa koulussa. Koulun vastuulla onkin pitää puitteet toiminnan pyörimiselle kunnossa. Käytännössä siis pidetään huolta siitä, että on aina tiedossa, kenen kanssa luetaan ja missä. Eihän siitä tulisi mitään, jos mummi joutuisi palloilemaan ympäri koulua miettien, että minne sitä nyt pitäisi mennä, Päivärinta kertoo.

Tiina Päivärinta kertoo pitävänsä itsekin lukemisesta ja hän pyrkiikin lukemaan päivittäin aina ennen nukkumaanmenoa. Hän lukee vaihtelevasti erilaista kirjallisuutta eikä ole turhan genreuskollinen. Luettavat kirjat määräytyvät enemmänkin muiden suositusten mukaan ja sen mukaan, mitä milloinkin sattuu käsiinsä saamaan.

– Stokerin Dracula teki minuun suuren vaikutuksen, kun luin sen ensi kerran 4. luokalla. Sen ikäiselle se taisi olla kyllä vähän liiankin jännittävä. Se on ainut kirja, jonka olen lukenut oikeasti moneen kertaan: peruskoulussa useasti ja viimeisen kerran muistaakseni lukiossa, Päivärinta kertoo. Lopuksi Tiina Päivärinta haluaa vielä rohkaista kokeilemaan koulussa toteutettavaa vapaaehtoistoimintaa, jos on sellaista yhtään miettinyt. Lukumummiksi tai -vaariksi ryhtyminen ei Päivärinnan mielestä esimerkiksi vaadi mitään erityistaitoja. Riittää, että on halua ja rohkeutta kohdata erilaisia lapsia.

“Meistä on tärkeää, että vapaaehtoisille välittyy kokemus siitä,
että heitä tarvitaan ja että heille on oma paikkansa koulussa.”