Lasten kokemuksia Lukumummi ja -vaari -toiminnasta

20160222-_MG_8753

Lukumummi ja -vaari -toimintaan liittyen on tehty useita opinnäytetöitä, joissa keskitytään lasten kokemuksiin ja käsityksiin. Lukutuokiot ovat pääasiassa osallistuville lapsille myönteinen kokemus ja he kokevat hyötyvänsä toiminnasta.

Lukutuokioilla käyminen

Tutkimuksissa kävi ilmi, että pääosin lukutuokioilla käyvät lapset pitivät Lukumummin tai -vaarin kanssa lukemisesta sekä yhdessä olemisesta. Yksi lapsi toi kielteisenä asiana esiin sen, etteivät Lukumummit ja -vaarit ole tuttuja. Lapsen oma asenne lukemiseen ja lukutuokioilla käytettäviin lukutapoihin vaikutti myös lukukokemukseen. Erilaiset lukutekniikat (vuoroluku, yhdessä ääneen lukeminen ja mallilukeminen) helpottavat lasten mielestä lukemista ja sitä kautta lisäävät lukumotivaatiota. Vuorolukeminen on lasten suosiossa ja he kokevat sen sekä helpoksi että nopeaksi tavaksi lukea. Yhteen ääneen lukeminen puolestaan koetaan vaikeaksi erityisesti silloin, jos lapsi ei koe pysyvänsä perässä.

Lasten kokemukseen lukutuokioiden mielekkyydestä vaikutti myös oppitunnilta poissaolo. Siihen, oliko poissaolo hyvä vai huono asia, vaikutti toisaalta lapsen suhtautuminen oppitunteihin, toisaalta lukutuokioihin. Moni lapsi koki erityisen mukavana sen, että lukutuokioilla sai tarroja. Lukuinnon kannalta oli myös tärkeää, että lapsi piti luettavasta kirjasta. Lapset toivovat kirjoilta hauskuutta ja jännitystä. Myös mukavat sadut ja seikkailu herättävät kiinnostusta.  Pahinta on, jos kirja on tylsä. Haastatellut lapset pitivät myös kirjoista, joista oppii asioita tai joissa on eläimiä.

Lukutuokioiden vaikutus

Moni lapsi koki lukutuokioiden olleen heille hyödyksi. Osa lapsista koki olevansa lukutuokioiden jälkeen aiempaa parempia lukijoita ja osa oli innoissaan lukemisen oppimisesta. Lasten mielestä Lukumummit ja -vaarit auttoivat varsinkin vaikeiden sanojen lukemisessa. Lapset itse mainitsivat ainakin yhdeksi kehittymisen syyksi sen, että lukutuokioilla he ylipäätänsä lukivat Lukumummin tai -vaarin kanssa. Kuitenkin monen lapsen oli vaikea itse arvioida mahdollista omaa kehitystään ja osa koki lukemisen olevan edelleen vaikeaa.

Monen lapsen mielestä lukutuokioissa positiivista oli juuri lukemisen ja erilaisten lukutapojen oppiminen. Myönteinen suhtautuminen oppimiseen voikin olla yksi avaintekijä lukusujuvuuden kehittymisessä, sillä sujuvaksi lukijaksi kehittyminen vaatii kärsivällisyyttä erityisesti niiltä lapsilta, joilla on lukemisessa vaikeuksia. 

Myös usean vanhemman kokemus oli, että lapsen lukutaito oli parantunut ja lukemisen mielekkyys lisääntynyt. Lapset olivat saaneet myös onnistumisen kokemuksia.

Lähteet:

Helkala 2015: 2.-6. luokan hitaiden lukijoiden lukuharrastuneisuus ja kodin antama tuki lasten ja vanhempien arvioimana. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos.

Karvonen, Mea 2014: 2.–6. luokkalaisten kokemuksia Lukumummi ja -vaari -toiminnasta. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos.

Liljander, Lotta 2013: Alakouluikäisten lasten käsitykset lukemista motivoivista tekijöistä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos.