Sanaston tukeminen yhdessä lukemalla

Lukumummien ja -vaarien S2-toimintamallista on tehty opinnäytetöitä. Opinnäytteissä on tarkasteltu, millaisia yhteyksiä Lukumummi ja -vaari -toiminnalla on suomen kielen sanaston hallintaan.

Kilponen (2016) tarkasteli pro gradussaan S2-oppilaiden suomen sanaston oppimista Lukumummi ja -vaari toiminnan aikana. Tutkimuksessa kaikki lapset lukivat saman kirjan (Martin Widmarkin Palokunnan arvoitus) ja tutkimuksessa keskityttiin juuri kyseisestä teoksesta löytyvien sanojen hallintaan. Palokunnan arvoitus on lapsille suunnattu salapoliisiromaani, jossa tarina etenee loogisesti ja lukijalle annetaan vihjeitä rikoksen ratkaisemiseksi. Tällainen tarina kuljettaa myös S2-oppilasta mukanaan. Kirja keskittyy toimintaan hahmojen psykologisen tarkastelun sijasta.

Lukumummit ja -vaarit mahdollistavat S2-oppilaille keskustelun äidinkielisen suomen puhujan kanssa. Eritoten erilaisten kiteytyneiden ilmaisujen ja sanyhdistelmien oppiminen onnistuu parhaiten juuri kielenkäyttötilanteissa, joissa ollaan tekemisissä kieltä äidinkielenään käyttävien kanssa.  

Sanaston kehittymistä tutkittiin usein erilaisin tehtävin, jotka tehtiin ennen kirjan lukemista ja kirjan lukemisen jälkeen. S2-oppilaiden sanaston hallinta kehittyi varsinkin tehtävässä, jossa sana ja sananselitys tulee yhdistää toisiinsa. Oppijat ymmärtävät siis kysyttyjen sanojen merkityksiä lukutuokioiden jälkeen paremmin. Sanaston hallinta kehittyi myös sanan tuottamista vaativassa tehtävässä. Tässä tehtävässä, jossa oppilaan pitää kertoa sanan merkitys, oppilaiden määritelmät sanoille olivat lukutuokioiden jälkeen täsmällisempiä kuin ennen lukutuokioita.

Opettajien palaute toiminnasta oli positiivista. Opettajien kokemuksen mukaan toiminnalla oli myönteisiä vaikutuksia sekä S2-oppilaiden kieli- että lukutaitoon, mutta myös vuorovaikutuskykyihin. Lukumummi ja vaari -toiminnassa koetut onnistumiset näkyivät oppilaiden positiivisempana asenteena sanaston oppimista ja lukemista kohtaan. Ylipäätänsä nähtiin, että Lukumummien ja -vaarien kanssa ajan viettämisellä voi olla myönteisiä vaikutuksia myös suomalaiseen kulttuurin kotoutumisessa.  

Hänni (2017) tarkasteli kandidaatintyössään S2-oppilaan tiettyjen suomen kielen sanojen hallintaa ennen ja jälkeen lukutuokioiden sekä sitä, mitä lukutuokioilla sanoista on keskusteltu. Kaikki tarkastellut sanat esiintyvät lukutuokiolla yhdessä luetussa kirjassa. Kyseisellä lapsella kysyttyjen sanojen kohdalla on tapahtunut selkeä muutos: ennen lukutuokioita hän osasi selittää niistä yhden, mutta kirjan lukemisen jälkeen jo kuusi. Lapsen sanasto näyttää siis täsmentyneen lukutuokioiden myötä.

Lukutuokioilla ei ainoastaan lueta kirjaa yhdessä, vaan kirjasta ja siinä esiintyvistä sanoista keskustellaan ja aiemmin käsiteltyihin kohtiin myös palataan. Sanaston oppimisen kannalta tällainen dialogisuus on hyväksi. Toiston tiedetään tutkitusti vaikuttavan sanojen oppimiseen, mikä näyttää toteutuvan myös Hännin tutkimuksessa. 

Hännin tapaustutkimuksessa lapsi rohkaistui olemaan sanojen suhteen oma-aloitteinen noin viidennen lukutuokion jälkeen eli varsinkin ensimmäisillä lukutuokioilla Lukumummin aktiivisuudella oli suuri merkitys.

Aiheesta tehdyt tutkimukset:

Hänni, Jenna 2017: Tapaustutkimus Lukumummi-toimintaan osallistuneen S2-oppijan sanaston hallinnasta. Kandidaatintutkielma. Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitos.

Kilponen, Karoliina 2016: Kaunokirjallisuuden käyttö ja merkitys sanaston kehittymisessä: Lukumummit ja -vaarit lukemassa kahdestaan S2-oppijoiden kanssa. Maisterintutkielma. Jyväskylän yliopiston taiteen ja kulttuurintutkimuksen laitos.