Haastattelussa: Lukuvaari Hannu

Lukuvaari Hannu Tuovinen nauttii yhdessä lukemisen vuorovaikutuksesta.

Jyväskyläläinen Hannu Tuovinen on toiminut Lukuvaarina viitisen vuotta. Hän on ollut kymmenien koululaisten Lukuvaari, minkä lisäksi hän on neljän oman lukulapsenlapsen ukki. Myös Tuovisen vaimo Marja toimii Lukumummina. 

Lukuvaariksi Hannu Tuovinen päätyi Lukumummina toimineen Leena Hännisen kautta, joka kertoi toiminnasta asukasyhdistyksen kokouksessa. Tuovinen innostui asiasta heti ja hänen yhteystietonsa tekstattiin saman tien toiminnan koordinaattorille.  

– Kotiin tultuani kerroin Marjalle, että tämmöinen pesti olisi tiedossa, lähdethän sinä mukaan vai mitä, Tuovinen muistelee iloisena. 

Hannu Tuovisen siskot pitivät aikoinaan huolen siitä, että 6-vuotiaana lukemaan oppinut veli löysi heti myös kirjaston. Vielä vuosikymmenienkin jälkeen Hannu Tuovinen muistaa ekaluokalla hankitun kirjastokorttinsa numeron.

Omien poikiensa kanssa Hannu Tuovinen on lukenut paljon. Yhdessä on luettu monenlaisia kirjoja: 

satuja, Mauri Kunnasta, Peppi Pitkätossua ja Viirua ja Pesosta. 10–12-vuotiaille lapsilleen Tuovinen luki Cervantesin Don Quijotea. Myös Tintti-sarjakuvat kuuluivat lukulistalle. Tosin Tuovisen ostaessa Tinttejä, ei niitä ollut saatavilla suomeksi. 

– Ostin niitä englanninkielisinä. Luin englanniksi ja ruotsiksi suurimman osan niistä. Oli aika hauskaa lukea ensin englanniksi ja sitten selostaa suomeksi, Tuovinen kertoo.

Lukuvaarina lukutuokioilla Hannu Tuovinen on päässyt lukemaan myös kaikenlaisia kirjoja lasten kanssa. 

– Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarja on ollut äärettömän hyvä. Kiljusen Herrasväki oli minulle mielenkiintoinen, kun se oli sitä vanhaa agraarikieltä, mutta se meni lapsilta yli hilseen, niin lopetettiin, vaikka tarinat onkin hauskoja, Tuovinen kertoo.

Tutuksi ovat tulleet myös Johanna Hulkon Geoetsivät ja Nopolan sisarusten Risto Räppääjä. Hannu Tuovinen on lisäksi osallistunut monena vuonna Lukumummien ja -vaarien lukukampanjaviikkojen videolähetyksiin, joissa hän on lukenut mm. Astrid Lindgrenin Kompa Kamppista.

– Kirjojen kanssa on aina ollut runsaudenpula, on ollut hyvä valikoima, ja sitä osaa kyllä arvostaa, että meillä on sekä omaa suomenkielistä lasten- ja nuortenkirjallisuutta että hyviä käännöksiä, Tuovinen iloitsee.

Hannu Tuovinen lukee myös itsekseen. Tällä hetkellä lukuvuorossa ovat 2000 vuoden takaa Plutarkhoksen Mielen tyyneydestä ja Senecan Elämän lyhyydestä. Vaikka aika ja ihmiskäsitys on ollut tuolloin eri, käsitellään teoksissa samoja kysymyksiä kuin nykyäänkin, esimerkiksi sitä mitä on onnellisuus. 

– Toisen kanssa lukeminen on kivaa siinä mielessä, että siihen liittyy vuorovaikutteisuus molempiin suuntiin. Luetun kappaleen jälkeen on hauskaa pohtia, mitä juuri luimme, millaista kieltä kirjailija on luonut, onko sanavalikoimassa outoja sanoja ja niin edelleen. Itsekseen lukeminen on toisenlainen nautinto, mielikuvituksen vapaata laukkaa ja kirjan tapahtumien kuvittamista korvien väliin, Tuovinen pohtii.

Hannu Tuovinen muistelee eräässä Lukumummien ja -vaarien vertaistapaamisessa itselle kirjoitettua kirjettä, joka sitten luettiin puoli vuotta myöhemmin. Tuovisen kirje kiteyttää hienosti, mitä kaikkea yhdessä lukemiseen liittyykään:

– Kiitos sinulle, kun olet antanut panoksesi monelle lapselle, toteuttanut yhdessä lukemisen maailman. Se on kuin luminietos ilahduttamassa ja valaisemassa lapsen maailmaa ja kotimaisemaa. Se on liukumäki, joka vie naama iloisena eteenpäin! Lyhyesti: voin tukea lapsen omatoimista lukutaitoa suomeksi, saatanpa osaltani auttaa häntä pääsemään haluamalleen polulle elämässä. Ja samalla olen malli hyvästä aikuisesta. Saan palkinnoksi hymyt ja kaveruuden kokemuksen kerran viikossa.

Vielä lopuksi Hannu Tuovinen haluaa lähettää kannustavia terveisiä kaikille Lukumummi ja -vaari toiminnassa mukana oleville:

– Tämänkin oudon ajanjakson jälkeen kaikilla asioilla on taipumus järjestyä. Siihen pitää vain jaksaa uskoa.