Lukumummi Riitta Hoverfält kuvaa lukemista matkaksi

Riitta Hoverfält on pitkäaikainen Lukumummi, joka keskustelee muiden kanssa innolla luetusta ja perehtyy mielellään lastenkirjallisuuteen.

Turkulainen Riitta Hoverfält on aina halunnut toimia lasten kanssa, vaikka työuransa hän tekikin toisella alalla. Koulumaailmaan Hoverfält pääsi mukaan aikuisena aloittaessaan Lukumummina yhdeksän vuotta sitten. Hoverfält oli lukenut 2000-luvun alussa Muurlan opistossa logofilosofiaa ja lopputyötä varten hän oli lainannut sata lastenkirjaa. Kiinnostus lastenkirjallisuuteen jäi tästä itämään ja myöhemmin Lukumummi ja -vaari -toimintaan lähteminen tuntui hyvältä päätökseltä – yhdistyyhän siinä lapset, kirjat ja suomen kieli. Toiminta on Hoverfältin mukaan hyvä harrastus myös siksi, että koulujen loma-ajat ovat aina etukäteen tiedossa. Parasta Lukumummina toimisessa ovat ehdottomasti lapset.   

Riitta Hoverfältille on ehtinyt kertyä kokemusta useammasta koulusta Turun alueella. Haastaviakin tilanteita on mahtunut mukaaan, mutta palo toimintaan on säilynyt. MLL:n koordinaattorin järjestämissä vertaistapaamisissa on ollut hyvä jakaa kaikenlaisia kokemuksia toisten Lukumummien ja -vaarien kanssa. Monia pohdituttavat samantyyppiset asiat ja vertaistukea löytyy. Tapaamisessa myös koordinaattori auttaa ja ohjaa. Vaikka aina kaikki ei sujuisikaan suunnitellusti, ovat vapaaehtoiset todella sitoutuneita:

– Se kertoo meidän innostuksesta, että ei me lannistuta, koska ne lapset ovat tärkeitä ja lukeminen ja suomen kieli ovat tärkeitä, Riitta Hoverfält muistuttaa.

Monenlaisia kirjoja ja lapsia

Riitta Hoverfält on lukenut monia hyviä kirjoja lasten kanssa. Keskustelussa nousee esiin muun muassa Heinähattu ja Vilttitossu sekä Maukka ja Väykkä -sarjat. Sarjat ovat hyviä, sillä jos ne koukuttavat niin lisälukemista riittää. Myös Simo ja Sonia eli kadonnut Kerala on suosittu kirja. S2-lasten kanssa luetaan enemmän kuvakirjoja kuin suomenkielisten kanssa.

– Kirjan lukemisen pitäisi parhaimmillaan olla yhteinen kokemus. Pieni matka mielikuvitusmaailmaan. Siinä oppii kaikennäköistä sekä elämästä ja ihmissuhteista että kielestä, Hoverfält miettii. 

Riita Hoverfält on kiinnostunut lastenkirjoista ja hän on valinnut myös itse lukutuokioille luettavaa. Joskus voi esimerkiksi huomata, että opettajan valitsema kirja on jo pituutensa takia liian raskas lukutuokioille. Vaikka kirjan valinta ei automaattisesti kuulukaan vapaaehtoisen vastuulle, on Riitta Hoverfält kokenut tällaisen järjestelyn hyväksi. Hoverfältilla on mukana muutama kirja, joiden juonesta hän kertoo jotakin lapselle. Lapsi silmäilee vaihtoehtoja ja valitsee niistä sitten mieleisensä. Hoverfält kertoo havainneensa, että yleensä lapsi valitsee kirjan melko nopeasti ja lukutuokion lopussa tarran valinta on itseasiassa hitaampi prosessi.

Lastenkirjoista puhuttaessa Riitta Hoverfält nostaa esiin myös sen, miten paljon Suomessa on taitavia kuvittajia:

– Lastenkirjat ovat niin taiteellisiakin, kuvakirjat varsinkin. Kuinka valtavasti meillä onkaan kuvittajia, jotka tekevät tosi hienoa työtä ja jokaisella on se oma sormenjälkensä. Lapsetkin arvostavat kuvia paljon.

Riita Hoverfält on lukenut sekä suomenkielisten oppilaiden että S2-oppilaiden kanssa. Vaikka lukutuokioilla keskitytään lukemiseen ja kirjasta keskustelemiseen, lapset on tärkeä kohdata yksilöinä. 

– Kyllä se lapsen kaipuu aikuiseen on ihan valtava, Hoverfält toteaa.

Toiset lapset ovat alusta asti avoimen puheliaita, toiset taas varautuneempia. Yleensä kuitenkin aika pian jonkinlainen luottamus syntyy. 

S2-lasten kanssa toimimisessa on omat kysymyksensä. Joidenkin oppilaiden perheissä voi esimerkiksi olla, ettei äiti itse osaa kunnolla lukea tai perheessä ei muuten lueta ja ajatus lukemisesta harrastuksena on vieras. Riitta Hoverfält pohtii maahanmuuttajataustaisten lasten kohdalla joskus myös, millaisia vakavampia kokemuksia oppilaan taustalla voi olla. Pitäisikö niitä nostaa keskusteluun? Toisaalta juuri Lukumummin tai -vaarin kanssa on mahdollisuus saada tauko kaikista huolista.

Kielitaito vaikuttaa siihen, kuinka paljon ja millaista keskustelua lapsen kanssa syntyy. Monissa kirjoissa on vaikeita sanoja. Riitta Hoverfält kuitenkin miettii, ettei jokaista sanaa tarvitse ymmärtää, jotta kokonaisuus tulee hallituksi. Hoverfältillä on myös ihania kokemuksia lukutuokioilta, joilla lapsi on samaistunut kirjan henkilöihin. Yksi lapsi käsitteli sisaruskateutta kirjan kautta. Pari S2-lasta on löytänyt samaistumispintaa teoksista Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa sekä Karimin kissa.

Lukutuokiota varten Riitta Hoverfält jakaa pienen, mutta mainion vinkin, jonka kuuli toiselta vapaaehtoiselta:

-Kirjanmerkkiin voi kirjoittaa ylös lapsen lukemat kirjat.

Haaveena on, että koko luokka voisi innostua lukemisesta ja lapset voisivat kertoa toisilleen kirjoista ja jakaa lukuvinkkejä.

”Me tehdään hienoa työtä!”

Oma lukuharrastus

Riitta Hoverfält on innokas lukija, joka jakaa mielellään oivalluksia muiden kanssa. Hoverfält onkin mukana kolmessa lukupiirissä. Myös itsekseen lukemiselle on oma aikansa. Kirjoista voi oppia ja saada elämyksiä, mutta lukeminen antaa myös mahdollisuuden elää hetken aikaa jossain toisessa maailmassa. 

Riitta Hoverfält on lukenut useamman kerran muun muassa Ulla-Lena Lundbergin Jään ja Yrjö Kokon Sudenhampaisen kaulanauhan.  

– Olen huomannut, että aika harva kirja ei hyötyisi siitä, että sen lukee toisenkin kerran. Vuosien jälkeen eri elämäntilanteessa  voi kirjasta saada ihan toisella tavalla irti, Hoverfält sanoo.

Toisaalta on Hoverfält jättänyt kirjoja keskenkin. Hän toteaakin:

– Tarvitseeko lukea loppuun asti semmoista, mistä huomaa puolessa välissä tai ehkä jo alussa, että tämä ei ole minun kirjani? Myös lapsille voi sanoa, että kaikki ei ole kaikille.

Vielä lopuksi Riitta Hoverfält muistuttaa, että vapaaehtoinen voi olla lukutuokioilla oma itsensä. Hoverfält kannustaakin jokaista tekemään Lukumummina tai -vaarina toimisesta omannäköistään. Hoverfält lähettää terveisiä kaikille muille Lukumummeille ja -vaareille:

– Me tehdään hienoa työtä! Ei pidä lannistua ongelmista, joita tulee, koska lapset ovat tärkeitä, samoin kielen oppiminen, lukeminen ja kirjallisuus. On tärkeää löytää hyvät puolet.