”Jokainen itse tietää onko tämä toiminta minua varten”

Jokainen voi olla Lukumummi tai Lukuvaari omalla tavallaan

”Jokainen itse tietää onko tämä toiminta minua varten”

Maire Jääskeläinen, 71, toimi useamman vuoden Lukumummina, kunnes häntä syksyllä 2015 pyydettiin mukaan kehittämään uudenlaista Lukumummi-toimintamallia, jossa luetaan suomeksi sellaisen lapsen kanssa, jonka äidinkieli on jokin muu kuin suomi.

Maire oli jo aiemmin miettinyt mahdollisuutta tehdä vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa ja innokas Lukumummi syttyi heti ajatukselle lukea suomenkielistä lastenkirjaa maahanmuuttajataustaisille lapsille. ”S2-mummina” toiminen tuntui hyödylliseltä.

-Erilainen kulttuuri ja erilaiset tavat tuntuivat kiehtovalta. Poika, kenen kanssa luin, oli myös todella innokas oppimaan ja oikein imi tietoa. Tuntui että lapsi oppi hänelle tarpeellisia taitoja ja samalla sai kertoa aikuisille asioitaan, Maire kertoo kokemuksestaan.

-Viimeisellä kerralla oppilas kysyi, jatkuuko tämä vielä keväällä.

Lapset kaipaavat aikuista ja aikaa

Maire näkee lapselle lukemisessa monia hyviä puolia.

-Kaikki lapset eivät välttämättä käy kirjastossa tai kotona ei lueta. Se on hirveän tärkeä innostaa lapsia lukemaan. Nykylapset saavat silmien kautta hirveän paljon virikkeitä, joten lukeminen on myös hyvä tapa rauhoittua, Maire pohtii.

Itsekin kolmen lapsen mummo kertoo lukevansa lapsenlapsilleen. –Silloin kun lapsenlapset ovat mummolassa, niin kyllä silloin luetaan. Tullaan siihen mummon kainaloon, luetaan ja katellaan kuvia.

Tärkeintä Lukumummina olemassakin Mairen mielestä on se, että aikuisella on aikaa olla lapsen kanssa kahden ja kuunnella mitä kerrottavaa lapsella on.

-Kyllä siinä yleensä lapsi kertoo aika paljon asioitaan, sellaisia mitä ei voi kertoa koko luokalle. Lapselle on tärkeää saada aikaa ja huomiota aikuiselta. Ja siinä samalla sitten opitaan muutakin.

20160222-_MG_8550

 

Mukaan vaan vaarit ja mummit!

Aiemmin Toivakassa Lukumummina toiminut Maire on saanut houkuteltua toimintaan mukaan myös muita. Ensimmäisenä Maire puhui miehensä lähtemään Lukuvaariksi ja sen jälkeen Toivakan koulu on saanut vielä seitsemän muuta lukumummia ja lukuvaaria.

-Kukaan ei ole katunut sitä, että on lähtenyt mukaan! Päinvastoin. Ne jotka on vähän epäröinyt aluksi, ovat jälkeenpäin todenneet, että kyllä kannatti lähteä mukaan!

Mairen mukaan toiminnassa hyvää on se, että Lukumummiksi ei tarvitse sitoutua kovin pitkäksi aikaa ja toiminnan voi tarpeen mukaan jättää myös hetkeksi tauolle ja jatkaa myöhemmin.

-Suomalaisten lasten kanssa olen käynyt lukemassa kahdeksan kertaa, jonka jälkeen on kysytty, haluanko jatkaa, Maire kertoo, -se on ihan hyvä, että on kerran viikossa jokin säännöllinen meno.

Lukumummiksi tai Lukuvaariksi ryhtyminen ei vaadi mitään erityistaitoja ja Mairen mukaan perehdytys toimintaan on ollut erittäin hyvää.

-Eiköhän jokainen itse tiedä, olisiko minusta tällaiseen toimintaan ja tuntuuko ajatus lapselle lukemisesta mukavalta, Maire miettii.

 


0 Comment

Would you like to join the discussion? Feel free to contribute!

1 Trackback

Write a Reply or Comment